Takaisin postauksiin

Tavoitteena onnellinen lapsuus

  • Elina Weckström Laatupäällikkö

Touhula on sitoutunut tavoittelemaan kaikessa toiminnassaan onnellista lapsuutta. Tavoite on ylevä. Konkreettisten askelmerkkien myötä siitä tulee kuitenkin saavutettava tavoite, jonka eteen tulee tehdä töitä päivittäin organisaation kaikilla tasoilla: Lapsen arki varhaiskasvatuksessa ei voi olla sattumien summaa tai henkilöstön asenteista syntyvää toimintaa.Tämän hetken laadukkaan varhaiskasvatuksen perustan luovat varhaiskasvatuslaissa ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa määritellyt asiat. Ne eivät kuitenkaan kerro konkreettisesti sitä, mitä lapsen arjessa päivän aikana tapahtuu tai millaisessa vuorovaikutuksessa hän elää kasvattajien ja toisten lasten kanssa. Tästä syystä emme voi tyytyä asiakirjojen tekstiin vaan meidän tulee pystyä sanoittamaan arjen hetket lapsen hyvinvoinnin, kasvun ja oppimisen näkökulmista.

Arvot toiminnan pohjana

Tästä syystä olemme Touhulassa kehittäneet varhaiskasvatuksen konseptiamme jo pidemmän aikaa hioen sitä aikaan sopivaksi, lapsen etua tukevaksi ja huoltajien luottamusta herättäväksi. Suurena palveluntuottajana tulokset eivät näy heti kaikissa 176 päiväkodissamme. Muutos ja kehittäminen vaativat aina aikaa: yhteisiä keskusteluja, kokeiluja ja rakenteiden muuttamista.

Ensimmäisenä ja tärkeimpänä asiana olemme pitäneet yhteisten arvojen luomista. Arvojen rakentaminen on hidasta, mutta palkitsevaa, koska onnistuneimmillaan arvot saadaan kuvattua niin yksiselitteisesti, että kaikilla organisaation tasoilla lapsista ja perheistä aina ylimpään johtoon on mahdollisuus sitoutua niihin.

Lapsuuskäsitys oppimisen ja kasvatuksena pohjana

Varhaiskasvatuksen toimijana arvot kuvaavat vahvasti myös lapsuuskäsitystämme. Lapsuuskäsitys on aina ajan kuva, joka muuttuu vuosikymmenien saatossa. 1950-luvun lapsuuskäsitys oli hyvin erilainen verrattuna nykyiseen. Yhteisen lapsuuskäsityksen määrittely onkin tärkeä osa kasvatusta ja opetusta.

Lapsuuskäsitykseen liittyy vahvoja asenteita, joiden muuttaminen arjessa on hidasta ja muutos vaatiikin usein uuden tiedon lisäksi henkilökohtaisia oivalluksia. Näiden oivallusten syntymiseen tarvitaan työyhteisön tukea. Touhulassa konseptointiin liittyneet Onni-työpajat ovatkin synnyttäneet upeita oivalluksia organisaation kaikilla tasoilla.

Lapsuuskäsityksen pohjalta muodostuu ymmärrys oppimisesta ja kasvatuksesta. Hyvinvointia, kasvatusta ja oppimista tulee koko ajan tarkastella sekä lapsen että kasvattajien näkökulmasta. Hyvä kysymys jokaiselle kasvattajalle pohdittavaksi onkin: ”Miten minun toimintani edistää yhteisesti määrittelemäämme lapsuuskäsitystä sekä käsitystämme oppimisesta ja kasvatuksesta?” Ja vastaavasti: ”Mikä toiminnassani estää näiden toteutumista?” Vasta tämän pohdinnan jälkeen pääsemme keskustelemaan kasvattajan roolista ja niistä arjen hetkistä ja vuorovaikutustilanteista, joissa lapsi elää.

Linjaston sijaan vuorovaikutusta

Touhulassa toiminnan konseptoinnilla tavoitellaan laadukasta varhaiskasvatusta. Tärkeä osa laatua on myös kasvattajien kyky ja mahdollisuus hyödyntää omaa osaamistaan sekä huomioida lasten aloitteet ja mielenkiinnonkohteet. Näiden täytyykin olla sisäänrakennettuna konseptiin. Konsepti luo toiminnalle raamit ja minimivaatimuksen.

Varhaiskasvatuksessa se ei tarkoita linjastomaista työkulttuuria vaan vuorovaikutusta, innostumista ja onnistumista – ja tietysti onnellista lapsuutta.

Samankaltaisia postauksia